Loppusuora häämöttää

Vuosi hujahtaa ohi todella nopeasti. Ei voi kuin vain painottaa suunnittelun tärkeyttä. Panostamalla tutkimussuunnitelmaan parantaa mahdollisuuksiaan saada asioita ”valmiiksi”, vaikka toki olennaisena osana tutkimuksen tekoa ovat takaiskut, toimimattomat kokeet ja varasuunnitelmat. Eräs MIT:n professori totesi luentonsa aluksi, että jos ymmärrät kaiken ensimmäisessä ryhmäkokouksessasi uudessa ryhmässä aloitettuasi, olet väärässä paikassa. Omalta osaltani olen oppinut huimasti uutta post-doc –aikanani, tavannut lukemattomia kiinnostavia ihmisiä niin Cambridgesta kuin ympäri tiedemaailmaa ja sehän on kaiketi tärkeintä tai ainakin itselleni se tärkein ja mielenkiintoisin anti vuodesta.

Kansainvälistyminen kannattaa ja yksi hienoimmista jutuista täällä on ollut oppia lisää muista kulttuureista. Lähimpinä työtovereinani on useita kiinalaisia, ja lounastauot sujuvat jouhevasti keskustellen ja toisiltamme oppien. Alla kuva ryhmästämme nauttimassa nyyttärilounaasta sekä harvinaisesta valoilmiöstä osaston terassilla🙂 Ulkomailla ollessaan toivoo voivansa välittää positiivisen kuvan Suomesta ja täällä ihmiset ovat yleisesti kiinnostuneita Suomesta, sekä kulttuurista että työelämästä. Erityisesti tasa-arvoasiat ja naisten asema työelämässä on usein noussut keskusteluun eri ihmisten kanssa.

Potluck_20160527

Group Pot Luck lunch

Perheemme arki rullaa perinteiseen tapaan, ja tyttäremme nauttii ”koulustaan” (jota ei missään nimessä saa kutsua päiväkodiksi) ja on alkanut jo sielläkin jutella englanniksi. Kotona hän on jo pitkään puhellut sekä lauleskellut englanniksi sekä englannin, suomen ja siansaksan sekoituksella. Myös nuorimmaisen ensimmäisten sanojen joukossa on alkanut vilahdella englantia. ”Come on!” on usein kuultu lausahdus ja vanhempia raahataan kädestä pitäen katsomaan milloin mitäkin. Mielestäni seikkailumme ajankohta on kuitenkin osoittautunut hyväksi myös lasten kannalta. Ennen koulun aloitusta tiivistä omaa kaveripiiriä ei ole vielä kunnolla muodostunut, joten lähteminen ei ole liian rankkaa. Pienet kotiutuvat ja sopeutuvat nopeasti. Täällä lapsiin tunnutaan panostavan: kivoja leikkipuistoja on paljon ja paljon aktiviteettejä pienille. Koulutussysteemissä on toki omat nuivatkin puolensa ja väliin on suomalaista varhaiskasvatusta ikävä.

20160502_150334

Audley End

Paikallisissa kouluissa, samoin kuten koko yhteiskunnassa, tunnutaan painottavan Suomea enemmän erilaisia vapaaehtoisaktiviteettejä ja hyväntekeväisyysjärjestöjä. Menen ensi viikolla auttamaan Soapbox Science tapahtuman järjestelyissä. Soapbox Science yhdistää naistieteentekijöiden nostamisen ja suuren yleisön osallistamisen tieteentekemiseen. Tieteen popularisoinnin merkitys on jatkuvasti lisääntymässä ja se on jo kriteerinä useiden apurahojen saamiseksi. En ole Suomessa vielä törmännyt vastaavaan toimintaan kovin useasti (tai sitten olen vaan pimennossa?), tässäpä olisi mielenkiintoinen projekti! Lapsille ja koululaisille on Heurekaa sekä muun muassa Gadolin-kemianluokka ja Aallossa Lumarts-keskus, mutta aivan viimeisen hetken tietoa näistä ei saa vaikka erittäin hienoa toimintaa he tarjoavatkin.

20160512_111117

Punting eli Cam-joella veneily on must jokaiselle Cambridgen kävijälle.

Vapaa-ajalla olemme jatkaneet seikkailuja lähimaastossa ja yhtenä kohokohtana oli vierailu Stonehengeen ja Bathiin. Syntymäpäiväni kunniaksi pääsin vierailemaan Warner Bros. Studioilla, jossa Harry Potter –elokuvat on kuvattu. Sain myös liput uuteen HP-näytelmään, joten vielä riittää jännitettävää loppuajalle.

20160522_100625

Stonehenge

DSC_0674

Matkalla Tylypahkaan!

Englanti ja Cambridge ovat ihania paikkoja ja niillä on paikkansa meidän sydämissämme koko loppuelämämme. Britit ovat huumorintajuisia, useimmiten avuliaita ja mielestäni jollain tavalla samalla aaltopituudella suomalaisten kanssa. Mielellään täällä asuisi vielä pidempäänkin ja kuka tietää, kenties jonain päivänä vielä palaamme. Riippuen tietysti hieman siitä miten kansa täällä tällä viikolla äänestää – Brexit vai remaIN. On ollut mielenkiintoista päästä seuraamaan tätäkin mahdollisesti historiallista kampanjaa lähietäisyydeltä.

20160520_161748

Sinisade

Perheemme seikkailut maailmalla jatkuvat kun siirrymme syksyllä yhden saaren länteen päin – Irlantiin. Jatkossa arki täyttyy siis töiden lisäksi puuhastelusta niin täkäläisen elämän pakkaamisessa kuin muuton ja uuden elämän järjestelyssä. Onneksi voimme käyttää hyväksi kokemuksia ensimmäisestä isosta muutostamme tänne. Jotta elämä ei kävisi tylsäksi, saan vielä mahdollisuuden testata yksinhuoltajuutta kun mieheni lähtee opiskeluihinsa liittyen rapakon taakse kuukaudeksi.  Että loppurutistusta tiedossa =)

Vielä perinteinen loppukaneetti säästä: Jäämme odottamaan osoittautuuko Cambridgen kesä maineensa veroiseksi! Tämä on keskimäärin Englannin kuivinta seutua ja välillä joudutaan jopa asettamaan veden käyttökieltoja, mutta pääosa sateesta tulee kesäisin. Viimeisen kuukauden aikana sadetta on kyllä tullut ihan olan takaa, onneksi välillä olemme saaneet nauttia myös auringosta ja läheisen kahluualtaan vesisuihkuista.

Posted in Luokittelematon | Leave a comment

Kotiinpaluun jälkeen

Kotiin ollaan siis palattu. No onhan siitä nyt jo kolme kuukautta, mutta 3-lapsisen perheen arjen keskellä blogin kirjoitukselle ei juuri jää aikaan töiden jälkeen. Myös takaisin omalle työpaikalle paluu vuoden jälkeen on ollut kiirettä täynnä. Vuoden kun sai olla juurikaan murehtimatta opetusvelvollisuuksista sekä useimmista oman tutkimusryhmän Jyväskylän asioista sitä huomaa miten paljon paremmin sitä saikin keskityttyä pelkästään omaan tutkimukseen. Nyt on koko ajan jotain pientä puuhaa mikä häiritsee keskittymistä aika ajoin. Keskeytyneen ajatuksen löytäminen tunnetusti ottaa aikansa, välillä lyhyemmän välillä pidemmän.

Kuten jo aikaisemmissa blogikirjoituksissani mainitsinkin Vanderbiltin yliopistossa vietetty aika oli erittäin tuottoisa. Yhteystyökuvioiden laajenemisen lisäksi saimme aikaiseksi useamman julkaisunkin, joista yksi on jo hyväksytty IEEE Transactions on Device and Materials Reliability julkaisusarjaan. Toinen osa työstä on hyväksytty esitettäväksi ensi heinäkuussa Portlandissa, Oregonissa pidettävässä NSREC konferenssissa. Ja kolmas osa odottaa hyväksyntää syyskuussa Saksan Bremenissä pidettävään RADECS konferenssiin, jonka eilen (25.5.) tehtyjä päätöksiä nyt odotellaan luottavaisina. Näihin konferensseihin hyväksyttävät esitykset on myös mahdollista lähettää arvosteltaviksi mahdollista julkaisua varten IEEE Transactions on Nuclear Science julkaisusarjaan. Nämä kaksi konferenssia ovat meidän alan (elektroniikan ja materiaalien säteilynkestotutkimus) vuoden kohokohdat, joihin tulevat käytännössä kaikki alamme tärkeimmät ihmiset. Näin ollen esityksien saaminen ko. konferensseihin takaa niille parhaan näkyvyyden juuri oikealle kohderyhmälle. Vaikka vuoden aikana olemme saaneet selville uusia asioita piikarbidipohjaisten tehokomponenttien säteilynkestosta, työtä tulee riittämään sen parissa jatkossakin. Mitä enemmän asiaa tutkii sitä mielenkiintoisemmalta se alkaa vaikuttaa. Lisäksi uusien tutkimusmenetelmien avulla uusien tuloksien etsiminen ko. laitteissa on myös asialistalla. Muutaman viikon päästä lähden tutkimaan miten Saksan Darmstadtissa sijaitsevan GSI-laboratorion ns. mikrosuihkua voidaan käyttää meidän tutkimuksen hyväksi.

Kuten jo aiemmissa kirjoituksissa hehkutin, tutkimuksellisten asioiden lisäksi vuosi Nashvillessä, Tennesseessä oli erinomainen kokemus myös sosiaalisessa mielessä. Muut perheenjäsenet ovat jo nyt kyselleen useaan otteeseen milloin olisi mahdollista päästä takaisin. Niin onnistunut reissu oli. Paljon uusia ystäviä ja paljon ikimuistoisia kokemuksia.

Tämä on varmaankin viimeinen blogikirjoitukseni tähän matkaan liittyen, joten haluan tässä kohtaa esittää mitä suurimmat kiitokset Tutkijat Maailmalle-ohjelmalle sekä Walter Ahlströmin säätiölle tästä upeasta mahdollisuudesta. Ilman tätä apurahaa paljon olisi jäänyt kokematta, näkemättä ja tekemättä. KIITOS!

Posted in Luokittelematon | Leave a comment

Innostava Piilaakson ja Stanfordin ilmapiiri

Minulta on kysytty muutaman kerran reissuni aikana minkälaisena Stanfordin yliopisto näyttäytyy minulle. Tulen Aalto-yliopistosta Tuotantotalouden laitokselta SimLab-tutkimus- ja opetusyksiköstä, joten vertaan tietenkin ajatuksiani koko ajan tähän kotipesääni. Toisaalta täytyy heti todeta, ettei omenaa ja appelsiinia saisi verrata, paitsi vähän salaa, eikö niin? Aalto-yliopiston toiminta- ja rahoitusmallit ovat kuitenkin hyvin erilaisia kuin yksityisen Stanfordin yliopiston, joka on tehokas keräämään rahaa niin yrityksiltä kuin alumneilta, mutta ei siitä sen enempää. Lisäksi Stanfordin kandi- ja maisteriohjelman opiskelijat maksavat isoja lukukausimaksuja. Tästä syystä opiskelijat ovat hyvin motivoituneita opiskelemaan, koska koulutuksen kustantajalle ei haluta tuottaa pettymystä. Toisaalta kaikilla ei ole asiaa yliopistoon, ainakaan Stanfordin yliopistoon, jonne päästäkseen pitää myös olla todella hyvät arvosanat.

kaktus

Stanfordin upean kaktuspuutarhankin ylläpito edellyttää varallisuutta
CV:n rakentamista opiskeluaikana

Luulen, että täältä tulen eniten kaipaamaan Piilaakson ja Stanfordin yliopiston innostavaa ilmapiiriä ja rehellisesti sanottuna myös aurinkoista säätä. Innostava ilmapiiri johtunee monesta tekijästä, kuten innostavista opettajista, motivoituneista ihmisistä ja tekemisen meiningistä. On tietenkin innostavaa toimia opettajana Stanfordin yliopistossa, kun opiskelijat ovat motivoituneita ja kerrassaan fiksuja, ainakin akateemisesti fiksuja. Tämän seurauksena itse asiassa aika moni Stanfordin kursseista on työläs, mutta toisaalta kurssit on suunniteltu usein niin, että opiskelijat oppivat kurssin aikana jotakin konkreettista (ei pelkästään teoreettisia käsitteitä) yritysmaailmasta tai työelämässä toimimisesta, jolloin tämä oppi on helppo kirjata omaan CV:hen kurssin jälkeen. Mielestäni nerokasta!

Kokeilemisen kulttuuri

Tekemisen meininki on ilmeisesti koodattu Piilaakson, mutta myös Stanfordin yliopiston opiskelijoiden, DNA:han. Opiskelijat ratkovat tutkimushaasteitaan innostuneesti ja varman oloisesti. Asioita pyritään rohkeasti edistämään kokeilemalla. Jos epäonnistuu, kokeillaan uudelleen toisella tavalla. Tarkoitus on oppia virheistä, ei ahdistua niistä, eikä ainakaan valittaa niistä. Monella opiskelijalla tuntuu olevan positiivinen näkemys tulevaisuudesta ja omasta roolista sen edistämisessä muuttamalla asioita konkreettisesti. Jos tällaisen asenteen saisin tuotua Suomeen ja ylläpidettyä myös syksyn hämärinä iltoina, niin voisin sanoa muuttuneeni reissun myötä, aika näyttää.

Yritys-yliopistoyhteistyön hedelmällisyys

Tekemisen ja yrittämisen rinnalla mielestäni täällä on ollut hienoa nähdä yliopisto-yritysyhteistyön hedelmällisyys. Olen vieraileva tutkija Tekniikan koulun Rakennus- ja ympäristötekniikan laitokseen kuuluvassa CIFE (Center for Integrated Facility Engineering) -yksikössä, joka on kokonaan yritysrahoitettu. Yritysrahoitus tarkoittaa käytännössä, että tutkimusta ja opetusta tehdään tiiviisti yhteistyössä yritysten kanssa. Tutkijat pääsevät tutkimaan yritysten oikeita ongelmia ja voivat yhdistää teoreettista opetustaan käytäntöön, kun taas yritykset pääsevät kuulemaan uusimmista tutkimustuloksista ja tutustuvat opiskelijoihin, joita on mahdollista rekrytoida tulevaisuudessa. Todellinen win-win tilanne.

Opiskelijoiden nopea työllistyminen yrityksiin tai startupin perustaminen

Stanfordissa opiskelevat pääsevät tekemään yhteistyötä yritysten kanssa jo opiskeluaikana, mikä tarkoittaa että opiskelijoilla on hyvä mielikuva yritysmaailmasta ja työelämässä toimimisesta, ja käytännössä heti valmistumisen jälkeen siirrytään joko yrityksen palvelukseen tai perustetaan oma yritys.

Monet startupit ovat saaneet alkunsa Stanfordin yliopiston kasvattien toimesta, osittain johtuen yliopiston läheisyydestä Piilaakson teknologiayhtiöihin, huippuosaajiin ja rahoitusmahdollisuuksiin. Stanford kannustaa erilaisten yrittäjyyteen liittyvien kurssiensa kautta opiskelijoita perustamaan oman yrityksen (esim. Startup Garage -kurssi). Onneksi nykyään myös Aalto-yliopistosta saa apua oman yrityksen perustamiseen.

Piilaakson ekosysteemien kiertonopeus on huikea, mikä tarkoittaa käytännössä, että tuotteita ja palveluita pitää kehittää yhdessä asiakkaan kanssa, jotta tuotteet ja palvelut varmasti saavat nopean markkinaimun eli asiakkaiden toiveet on varmasti ymmärretty oikein. Toisaalta sanonta, että uuden luominen on 1 % inspiraatiota ja 99 % hikeä, pätee myös täällä Piilaaksossa. Monet tuntuvat tekevän paljon töitä ja menevän kotiin vasta kahdeksan aikaan illalla. Perheellisilläkin saattaa olla tällainen rytmi, koska vaimo on usein kotona ja hoitaa kodinhoitoon liittyvät asiat. Illalla ei muuten kuulemma katsella televisiota, vaan harrastetaan jotain mistä ollaan todella innostuneita.

Tutkijoiden ‘laaja perspektiivi’

Stanfordista löytyy myös tietenkin tohtoriopiskelijoita ja tutkijoita. Olen pannut merkille, että monet nuoret tutkijat ovat määrätietoisia ja ylpeitä omasta tutkimuksestaan. Tutkija saattaa kertoa, että hän on parantamassa vanhusten terveydenhoitoa, kun hän on tutkimassa, miten lean-ajattelu tuodaan sairaalarakentamiseen. Tutkijan perspektiivi on siis kauempana kuin vain seuraavasssa julkaisussa.

Numeerinen todistaminen

Täällä tutkimuksessa tunnutaan painottavan alusta asti sitä, että tutkimuksen arvo pitää osoittaa numeerisesti, vaikka kuitenkin samaan aikaan ymmärretään, että laadullinen tutkimus ei välttämättä numeerista todistusta kaipaa. Olenkin täällä ollessani alkanut pohtia erilaisia mittareita, joilla voisin mitata tämän reissun onnistumista. Olen päätynyt siihen, että voin seurata miten paljon ehdin kirjoittaa reissun aikana, montako LinkedIn-kontaktia olen saanut, monessako yrityksessä olen käynyt tutustumassa, erilaisten luentojen ja seminaarien lukumäärä, jne. Mittareissa on ainakin se hyvä puoli, että voi osoittaa itselleen, että on tehnyt asioita, vaikka tekemisen arvon ymmärtäisikin vasta jälkeenpäin. Uskon esimerkiksi, että olen saanut monia hyviä kontakteja, joista on hyötyä myöhemmin työelämässä. Allekirjoitan myös sen, että matkailu avartaa. Pienessä Suomen maassa kasvaneena on tärkeää ymmärtää, miten paljon erilaisia toimintatapoja ja mieltymyksiä muualla maailmassa on. Ilman tätä ymmärrystä on vaikea ymmärtää ulkomaisia asiakkaita.

Tutkimusyksikön innostava ja kunnianhimoinen visio

CIFE:n nettisivuilla yksikkö mainostaa haluavansa olla maailman huippututkimusyksikkö virtuaalisessa infrahankkeiden suunnittelussa ja rakentamisessa. Suomessa en ole törmännyt siihen, että tutkimusyksiköillä olisi innostavaa ja kunnianhimoista visiota, jota mainostetaan nettisivuilla. Kunnianhimoinen visio luo yksikössä työskenteleville vahvan yhteisen tavoitteen, mikä yhdistää ihmisiä ja antaa suuntaa tekemiselle.

Mikä on hot tällä hetkellä Piilaaksossa?

Platform-ajattelu, joka perustuu ylitarjonta-ajatteluun, on lähtöisin täältä ja sen laajentamista muuallekin kuin majoitus- ja kuljetusliiketoimintaan pohditaan jatkuvasti. Tyypillistä alusta-ajattelulle ovat matalat kiinteät investoinnit, alhaiset yksikkö- ja transaktiokustannukset sekä dataan perustuvat algoritmipohjaiset liiketoimintamallit, jollaisia olemme jo nähneetkin (Uber ja AirBnB). Itse pohdin platform-ajattelun tuomista rakentamiskontekstiin. Voisivatko esim. eri työmaat jakaa työvälineitä ja -koneita keskenään?

Erilaiset co-working eli yhteistyöskentelytilat ovat täällä kasvussa. Varsinkaan nuoret eivät halua istua koko aikaa tylsässä ja usein koleassa työhuoneessa, jos vaihtoehtona on trendikäs kahvila, jossa työskentelee muita ihmisiä ja ympärillä on ‘pöhinää’, josta voi syntyä uusi mullistava idea. Lisäksi ’living vine bar’ -tyyppiset tilat toimistoissa yleistynevät pikkuhiljaa. Tällaisten tilojen tarkoitus on kannustaa työntekijöitä kohtaamaan työpäivän aikana tai sen jälkeen pienen purtavan merkeissä ja kehittää uusia ideoita yritykselle.

Energia-asiat täälläkin ovat vähän väliä pinnalla, vaikka polttoaine ei olekaan kallista. Mielenkiinnolla seuraan miten nopeasti saadaan rakennettua lisää ns. net zero -toimistoja, jotka voivat tuottaa jopa enemmän energiaa kuin kuluttavat. Täällä riittää aurinkoenergiaa ja vihdoinkin siihen ollaan heräämässä. Kohtuuhintaista ja hyvin soveltuvaa teknologiaa auringon valjastamiseen olisi jo tarjolla ihan tavallisten ihmistenkin katoille. Tulevaisuus on siis toivottavasti vihreä! Vielä kun saadaan sähköautojen tehokas tuotanto kuntoon, niin nekin yleistyvät ja saadaan hillittyä ilmastonmuutosta. Tähän on hyvä lopettaa tällä kertaa.

Posted in Luokittelematon | 1 Comment

Kevättä ilmassa!

Talvi on takanapäin ja kevätaurinko lämmittää. Mikäs sen mukavampaa, vaikka eihän paikallinen talvi kovin kylmäksi äitynyt missään vaiheessa. Pakkaspäivät taisivat olla kahden käsin sormin laskettavissa ja vain muutamana aamuna oli maassa pari senttiä lunta, joka sitten suli nopeasti pois päivien ollessa lämpimämpiä. Suomalaiseen talveen tottuneena voisi sanoa, että varsinaista talvea ei ollut lainkaan, vaan vaihtelevasti syys- ja kevätkelejä. Tiesin toki etukäteen, että lunta on ehkä turha odottaa. Tämän vuoksi odotin talven olevan märkä ja synkkä jakso, mutta oli ilo huomata, että talvi oli lopulta yllättävän vähäsateinen ja läpi talven aina selkeinä päivinä auringonpaiste oli todella lämmin ja miellyttävä – kuten Suomessa kevätaurinko huhtikuun tienoilla.

Koska lumet tosiaan jäivät tänne tulematta, kävimme viime viikon loppupuolella visiitin Sveitsin puolelle hakemaan edes vähän tuntumaa lumeen. Erityisesti sen vuoksi, ettei pojilla täysin unohtuisi suomalaisen talven ydinelementti. Autobaanoja pitkin etäisyydet ovat todella lyhyet ja matkanteko tämänkin kokoisella porukalla käy suhteellisen edullisesti ja mukavasti, joten todella hieno mahdollisuus nähdä uusia maita ja paikkoja ympäri Euroopan. Pojat todella nauttivat hiihtämisestä, liukurimäistä ja lumitöistä, ja muutenkin oli todella mukava lopetus talvikaudelle.

Pojat hiihtolenkillä.

Töissä tietysti edelleen pitää kiirettä, mutta sehän on vain hyvä, ettei pääse pitkästymään. Aika kieltämättä kuluu kuin siivillä. Sain juuri tietää, että minulla on mahdollisuus jatkaa täällä töissä alkuperäistä suunnitelmaa pidempi jakso, mikä on todella hienoa niin tutkimuksen kannalta kuin muutenkin. Olemme viihtyneet täällä Mainzissa todella hyvin. Pojat aloittivat helmikuun puolivälissä päiväkodin ja viihtyvät siellä oikein erinomaisesti. Saksankielikin rupeaa tarttumaan poikiin hyvää vauhtia. Erityisesti kun perheen nuorimmainen tulee sotkemaan vanhempien poikien leikkejä, helähtää ilmoille hyvin napakasti ”Neiiin!!”. Nyt täytyy ruveta itsekin toden teolla satsaamaan omaan opiskeluun, ettei täysin putoa kelkasta. Aloitin maaliskuun alusta kielikurssit instituutilla, joten yritys on kova.🙂

Kevät on jo pitkällä.

Kevät on täällä jo pitkällä ja kukat kukkivat, nurmikko vihertää ja pelloilla on kasvu hyvässä vauhdissa. Ensimmäinen paikallinen rullasuksihiihtäjäkin bongattu, joten varmoja kevään merkkejä on ilmassa! Itsekin tarvitsee aktivoitua saman harrastuksen parissa entistä enemmän, jotta pysyn poikien mukana tulevaisuudessa! Myös ensimmäiset shortsikelit on jo koettu ja lämpimimpinä päivinä päästään jo +20 asteen lämpötiloihin. Innolla odottelemme kesää. Sitä ennen saamme kuitenkin vielä jännittää pääseekö FSV Euroopan kentille ja soiko Coface-Areenalla mahdollisesti jopa Mestareiden liiga –hymni ensi kaudella.

Posted in Luokittelematon | Leave a comment

Co-creation of Digital Services and Experiences in Silicon Valley

Design Thinking and Co-creation of Digital Services

During my Stanford University research visit, I have had the opportunity to familiarize myself deeper with design thinking which in general seems to be a mindset that anyone can be a service designer by following a process for conducting the socio-technical design thinking in practice. The process starts with talking to potential customers in order to empathize with the customers’ problem. After that, the problem space is defined. Then, the designer ideates for example by brainstorming, after which a prototype is built and tested with the customers. In practice, the design thinking process is iterative and requires quite some effort from the designers, even though the process sounds straightforward and simple.

I have been wondering how design thinking researchers understand co-creation, which is a more familiar concept to me than the design thinking concept. In fact, I just submitted a co-authored conference article to EPOC 2016 conference (http://www.epossociety.org/EPOC2016/). The article discusses a case study on the co-creation of a digital service for facilities management in a construction project. In the article, co-creation takes place in the social interaction between the service suppliers (sub-contractors) and the customers (facilities management). Co-creation is reciprocal; both the service suppliers and the customers receive value. After reading a few articles on design thinking, I have come to the conclusion that design thinking researchers see co-creation as part of design thinking. For ‘design thinkers’ co-creation is about involving people in the creation of new service solutions to the problems faced by people. I totally agree with this definition of co-creation.

Next, I will shortly summarize the main findings of the EPOC article. In the article, we describe a process model for co-creating digital services with and for facilities management (FM). The model consists of three sequential activities: 1) dialogue, 2) trust building, and 3) co-creation.

  1. The dialogue is enabled by co-location and early and continuous involvement of project parties and the FM teams’ constructive feedback during project meetings. The dialogue is also enabled by having FM team members that have both construction and FM experience, and having a liaison who delivers messages between the FM team members and other project parties.
  2. Trust building requires that the project parties provide the FM team with access to meeting schedules and minutes. Trust building also necessitates that the FM team possesses empathy skills and understands the project’s decision-making structure. A person with empathy skills was considered to be patient, well-spoken, collaborative, and able to understand the views of other project parties.
  3. Co-creation is enabled by a shared understanding of the business needs of FM and the sub-contractors’ ways to satisfy the needs. Also, costs risk assessment and the transparency of actual costs of the design solutions were considered essential elements in digital service co-creation.

Reference to EPOC Conference Paper

Lavikka, R., Lehtinen, T. & Hall, D. (2016) Co-creation of a Digital Service with and for Facilities Management in a Construction Project, paper to be presented at the Engineering Project Organizations Conference (EPOC) – Building Resilience, June 28-30 Cle Elum, Washington, USA.

Experiences during the Research Visit

Keeping a Research Diary

Time flies when you have many things to accomplish in a short time frame and the environment is inspiring. During my previous visit to Stanford in 2012, I had the feeling that I had not enough time to process all the information that I received and ideas that I came up with during the visit. So during this research visit, I have been keeping a research diary of “all” my activities and “important” thoughts. I think that without a diary, I wouldn’t be able to remember all the events I have attended and all the ideas that are worthwhile to implement back in Finland. I think the research diary has also been a great tool to show myself that my research has progressed, even though it doesn’t always feel so after a day of only transcribing interviews and reading other people’s journal articles.

lunch_view

Figure. My ‘lunch view’ from the Y2E2 building.

Balancing between Research and Networking

At least here in the busy, almost hectic, environment of Silicon Valley and Stanford University, a researcher has to balance her/his time between conducting research (sometimes lonely reading and writing) and networking which usually means attending highly interesting lectures and seminars, company visits, and discussion panels. I don’t know if I have found a balance, but somehow I have managed over the last two months to both conduct research and meet many inspiring and ambitious people representing either academia or industry.

Medical_center

Figure. The writing of the EPOC 2016 conference paper required analyzing a bunch of interviews and conducting a few more at the UCSF (University of California San Francisco) Medical Center at Mission Bay.

Figure. The Sather Tower which is a campanile (bell and clock tower) on the University of California, Berkeley and the School of Engineering. In March, during the heavy rains of El Ninõ, I visited Berkeley University to meet Professor Iris Tommelein and other research fellows. Professor Tommelein offered a lunch at the Faculty Club which is marketed as “an internationally recognized architectural landmark of the Craftsman era” (http://www.berkeleyfacultyclub.com/).

Silicon_vikings (2)

Figure. ‘The Future of Services Innovation’ panel organized by Silicon Vikings (http://siliconvikings.com/calendar/2016/2/19/the-future-of-services-innovation-new-opportunities-and-new-challenges)

hands_on

Figure. During the Design Thinking Seminar at Stanford’s Design School we visited the hands-on workshop premises of the Stanford Design Program.

D.School_tools

Figure. Stanford Design School’s workshop space where all the necessary tools for prototyping new innovative products and services are available.

For me, one of the most memorable and educational hands-on workshops has been the Global Service Design Jam which was organized over the weekend in San Francisco. After the jam, I wrote a short blog post where I compare the Service Design Jam with the AEC Hackathon: https://www.linkedin.com/pulse/comparing-global-service-design-jam-aec-hackathon-rita-lavikka. The organization of the service design jam could also be compared to the concept of a sprint. The sprint is a kind of get-together of people over a short period of time. I think a sprint is an ideal way to work in today’s hectic world since it helps people to focus on the task at hand, helps to move from an abstract idea to a prototype, encourages fast decision making, and allows the production of something concrete.

Autodesk2

Figure. The Design Night at Autodesk Gallery was also a good learning experience because it focused on the history and future of robotics which is of great interest to me (https://edge.org/conversation/john_markoff-the-next-wave).

As all researchers, I have also spent a lot of time in reading journal papers, blogs, and booklets. I wrote a short blog post where I summarize the path towards a more productive construction sector: https://www.linkedin.com/pulse/path-towards-productive-construction-industry-rita-lavikka?trk=prof-post. The summary is from a booklet written by Torben Biilmann.

California School System

It has been great to experience the California school system as parents of two boys that go to Kindergarten and 2nd grade. Parents are expected to support the school in many ways. I haven’t had that much time to participate but my husband has helped the teacher. I have had the pleasure to help my kids to make 20 Valentine cards (both boys had to make 20 cards) and help them do English vocabulary exercises and math. Also, I have enjoyed seeing that my kids have been able to sing in English in the Spring Concert and receive the Newcomer award. Generally speaking, I think my family has quite well adjusted to the new living environment and I hope that my boys will someday (now they are complaining about going to the school) appreciate this ‘living abroad’ experience that will certainly help them to understand that the world is bigger than Finland and that the world is full of different cultures and practices. For example, the boys just experienced a little bit different Easter when we were invited to ‘an egg hunt and potluck’ event.

I have to admit that the busy weekdays have taken their toll and I have really needed the weekends for relaxation. Sometimes I have felt that the kids have also just wanted to stay home and rest during the weekends. The school days are quite long here (8 AM – 3 PM) and they involve a lot of academic tasks, such as reading and writing. However, once in a while, we have had the energy to wander in wonderful California parks, such as Rancho San Antonio, Sierra Vista open space preserve, and Big Basin Redwoods State. Also, the boys, including my husband, have started a new hobby here, namely RC cars. Luckily, so far, my role in that hobby has been quite minimal😀

View_Valley

Figure. Admiring the view to Silicon Valley from Sierra Vista Open Space Preserve.

Plans for the Rest of the Research Visit

Now that I am halfway through the research visit, I have started to think how to wisely use the rest of the time in Stanford and California. I would still like to do another case study of co-creation of digital services in the real estate and construction sector but I am not yet sure whether that plan will work out. Ideally, I would be able to compare two cases of co-creation and write a journal article but that remains to be seen. In addition, I will attend weekly research seminars organized by the Global Projects Center and the Center for Facilities Engineering at Stanford. Also, industrialized construction course taught by another CIFE visiting scholar, Doctor Jerker Lessing is worth attending. So far, I think the course has been about understanding how to embrace ‘leagile’, which is a combination of lean and agile approaches, in the context of industrialized house building. I am really looking forward to attending the industrialized construction company visits in Silicon Valley.

At the moment, I am also excited about being one of the co-founders of AECO Digital accelerator that facilitates hackathon teams to further develop their digital prototypes together with potential clients to global business (http://ddi.aalto.fi/en/current/news/2016-03-23-003/). I almost feel that I should quickly get back to Finland to continue this exciting effort to help to create digital service business in the real estate and construction sector.🙂

Acknowledgements

I want to acknowledge the three institutions that are financially supporting this research visit: 1) the Finnish Science Foundation for Economics and Technology, 2) the Finnish Cultural Foundation, and 3) the Digital Disruption of Industry (DDI) research project funded by the Strategic Research Council at the Academy of Finland. I am also grateful for CIFE (Center for Integrated Facility Engineering) and GPC (Global Projects Center) at Stanford University for all the support throughout my research visit. Finally, I want to express my thanks to the Finnish Science Foundation for Economics and Technology and Helsinki Metropolia University of Applied Sciences for the great video that we created to showcase my research here at Stanford University https://www.youtube.com/watch?v=aH0D5C3dib0.

Posted in Luokittelematon | Leave a comment

Vertaisarviosta ja ajan rajallisuudesta

Hei hoi East Angliasta!

Taas on tovi vierähtänyt siitä kun viimeksi avasin sanaisen arkkuni täällä blogin puolella – nyt tiedossa siis kuulumispäivitys iltapäiväteen luvatusta maasta. Kiva muuten kuulla Mika Niskanen että kirjoituksista on ollut hyötyä. Toivottavasti jatkossakin ihmiset löytävät tämän tietolähteen suunnitellessaan reissujaan. Mitenköhän tätä voisi promota laajemmalti? Itse yritän aina muistaa laittaa linkin naamakirjaan ja tästä lähin myös Twitteriin. Kirjoituksista on potentiaalisesti hyötyä, etenkin jos hommaa saataisiin vähän interaktiivisemmaksi. Tyypillisesti ihmiset käyvät kuitenkin aikalailla samoissa maissa/yliopistoissa.

Aika kuluu suorastaan pelottavan nopeasti. Miten sitä koululaisena tuntui että kesäloma kestää ikuisuuden? Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin tuntuu aika rientävän. Ihmettelen edelleen onneamme että saimme mahdollisuuden tutustua tarkemmin Britanniaan, sen rikkaaseen kulttuuriin sekä tietysti täällä työskentelyyn. Tosin ”to see” –lista tuntuu jatkuvasti pidentyvän eikä päinvastoin vaikka yritämme aina mahdollisuuksien mukaan kiertää mielenkiintoisia paikkoja. Myös töiden saralla tuntuu aika kuluvan liian nopeasti kun mielenkiintoista tekemistä, luentoja sekä muita aktiviteetteja olisi vaikka joka päivälle. Pitää valita taistelunsa – viimeinen puoli vuotta pyörähtää käyntiin ja pitänee alkaa priorisoida aikaansa hieman tarkemmin. Suomi-kaipuu ei vielä ole äitynyt liian kovaksi, suuret kiitokset niille jotka ovat muistaneet meitä ruisleivin, salmiakein, Fazerin levyin sekä monin muin tavoin! Silti suu kääntyy hymyyn kun vain ajattelenkin parin viikon päästä koittavaa ensimmäistä Suomen lomaamme sitten tälle saarelle muuton. Jee!

Ammatillisesti uusi ulottuvuus avautui alkuvuonna kun aloitin tieteellisten artikkeleiden vertaisarvioinnin. Sain kimmokkeen Cambridgen yliopiston post dockeille järjestämästä koulutuksesta, jossa käytiin läpi niin vertaisarviointiprosessia yleisesti kuin arvioinnin suorittamista käytännössä. Useimmat aloittavat arvioijan uransa toimittajan ottaessa yhteyttä. Syystä tai toisesta minua ei vielä ollut pyydetty ja itselleni uskollisena tartuin toimeen. Kysyessäni asiasta, kouluttaja kehotti olemaan suoraan yhteydessä lehtien toimitukseen. Päätoimittajat ovat kuulemma erityisen innoissaan nuorista tarjokkaista, sillä arvioijapoolin nuorennusleikkaus on erityisen pinnalla suurten ikäluokkien eläköityessä. Olen kokenut, että arvioimalla opin taas yhden uuden puolen tutkijan ammatista. Lisäksi saan tavallaan sisäpiiriläisen tietoa julkaisuprosessista ja parannan samalla omia kykyjäni tuottaa julkaisuja. Samalla tässä löytyi taas yksi keino, jolla pysyy kiinni tuoreessa alan tutkimustiedossa. Kokonaisuudessaan mielenkiintoinen kokemus siis, suosittelen kaikille!

Uusi vuosi toi myös uuden sosiaalisen kokemuksen. Pääsin ensimmäistä kertaa mukaan tutustumaan collegen formal dinnerille eli kolmen ruokalajin illalliselle, jonka opiskelijat nauttivat mustissa kaavuissaan Harry Potter –elokuvista tutussa mahtavassa ruokasalissa. Jännittävää! Toki Aallossakin osataan sitsata ja hyvin osaammekin, mutta miljöössä emme paini samassa sarjassa.

Yleisesti perheellämme on mieliala on korkealla, kevättä on todellakin ilmassa ja Suomesta tuotetut rairuohot ovat itämässä! Parhautta🙂 Kevyen takatalven jälkeen lämpötilat ovat taas nousussa, jonka seurauksena kukat ihastuttavat ulkonäöllään ja tuoksuillaan. Myös magnoliapuut alkavat kukkia! Viikonloppuisin olemme seikkailleet niin kasvitieteellisessä puutarhassa, Duxfordin ilmailumuseossa kuin läheisellä National Trustin ylläpitämällä maatilalla ja stately homessa. Lisäksi kävimme jälleen kerran ihastelemassa Anglesey Abbeyn puutarhaa (talviasussaankin lumoava). Myös kulttuuritarjonta täällä on monipuolista, lapsiperheillekin. Nuoriso-osastomme suosittelee erityisesti Pipsa Possu –näytelmää/musikaalia sekä Cambridge Junctionin lastennäytelmiä.

Posted in Luokittelematon | Leave a comment

Materiaalitutkimusta Imperial College Londonissa

Terveisiä Lontoosta! Tieni vei lokakuun alussa muovielektroniikan keskukseen (Centre for Plastic Electronics), Imperial College Londoniin, tarkoituksenani tehdä laskennallista materiaalitutkimusta. Sikäli tämä on minulle erikoisempi reissu, että vaimo ja lapset jäivät Suomeen, emmekä ole tottuneet olemaan kaukana toisistamme pidempiä aikoja. Lisäksi lähdin matkaan varsin kevyin varustein ja otin mukaani työvälineiden lisäksi vain laukullisen vaatteita ja hygieniatarvikkeet.

Queen's tower
Queen’s Tower Imperial College Londonin keskellä.

Yritin ennen matkaa selvittää asumista ja selviytymisvinkkejä etukäteen (mm. lukemalla tätä blogia, kiitokseni Laura Taajamaalle asuntomarkkinoiden kuvailusta), mutta loppujen lopuksi totesin kaiken selviävän parhaiten paikan päällä. Varasin yliopistoa lähellä olevasta hostellista sängyn 10 hengen huoneesta pariksi päiväksi ja lähdin matkaan. Ensimmäinen työpäivä oli varsinaista pyöritystä. Minulle näytettiin paikkoja fysiikan ja kemian laitokselta ja tapasin niin monia ihmisiä ettei minulla ollut enää toivoakaan muistaa nimiä. Lisäksi kävin läpi pakollisen turvallisuusluennon. Samalla myös selvisi, että kulkukortin ja sähköpostitunnusten kanssa tulisi kestämään seuraavaan viikkoon saakka.

Seuraava haaste olikin asuinpaikan löytäminen, sillä hostellissa en pystynyt purkamaan tarvaroitani ja kyllästyin tähän nopeasti. Lontoon keskustan vuokrataso oli aivan pilvissä, joten etsin suosiolla halpaa asuinpaikkaa laitakaupungilta EasyRoommaten ja vastaavien palveluiden avuilla. Laitettuani muutaman tekstiviestin kiinnostavista kohteistä sainkin pian jo puhelun Stratfordissa olevasta kimppakämpästä, joka tosin jatkoselvittelyssä selvisi jo menneen, mutta Leytonstonessa olisi vielä vastaava vapaana. Tämä kuulosti kiinnostavalta, sillä olin vieraillut alueella kerran aikaisemmin joskus kymmenisen vuotta sitten. Sovin tapaamisen samalle iltapäivälle ja lähdin katsastamaan paikkaa. Talo oli hieman nuhjuinen mutta kämppikset vaikuttivat mukaville, joten allekirjoitin vuokrasopimuksen heti esittelyn jälkeen ja muutin illalla uuteen kämppään tavaroineni. Työmatkaa kertyy maanalaisella noin tunti suuntaansa päivittäin, mutta vuokra kolmen hengen jaetusta huoneesta oli vain noin 400€/kk. Jaan huoneen noin parikymppisen romanialaisen yliopisto-opiskelijan ja nelikymppisen työssäkäyvän argentiinalaisen kanssa. Lisäksi asunnossa asuu kaksi italialaista parikymmpistä naista, ranskalainen mies jota en oikeastaan ole koskaan nähnyt, hollantilainen parikymmppinen mies ja kaksi muuta kolmissa-nelissäkymmenissä olevaa Etelä-Amerikkalaista miestä.

Leytonstone
Vanha tuttu Leytonstone, jossa ainakin maanalaisen asema ja läheinen Tesco (lähes 24/7 supermarketti) ovat pysyneet muuttumattomina vuosikymmenen.

Seuraavalla viikolla pääsinkin jo pikkuhiljaa töihin. Pidän Imperial Collegen työyhteisöstä, sillä tämä on hyvin kansainvälinen paikka ja henkilöstöä sekä vierailijoita on saapunut paikalle vähän kaikkialta. Lisäksi yhteistyötä tehdään muiden läheisten yliopistojen kanssa, minkä seurauksena mm. mallintamiseen ja aurinkokennotutkimukseen liittyviä tapahtumia riittää melkein jokaiselle päivälle. Kävin näissä aluksi hyvin ahkerasti, mutta pian tajusin tarjontaa olevan aivan liikaa ja keskityin sen sijaan enemmän oman tutkimukseni tekemiseen.

Pikkuhiljaa olen päätynyt mukaan myös paikallisiin projekteihin jotka liittyvät mm. grafeeniin, polymeereihin ja perovskiitteihin. Tuntuukin varsin mukavalta huomata pärjäävänsä kansainvälisessä työympäristössä. Myös vapaa-aikaa on enemmän kuin pitkiin aikoihin, mutta samalla tunnen syyllisyyttä, koska kotona vaimolla kiire yrityksensä ja lastemme kanssa. Onneksi voin vierailla kotona Suomessa kerran kuussa, jolloin pääsen viettämään aikaa perheen kanssa ja auttamaan. Visiitit eivät juuri haittaa töitäkään, sillä voin tehdä laskentaa etänä. Lisäksi Tampereella käydessä käyn samalla myös Tampereen Teknillisellä yliopistolla vaihtamassa kuulumisia ja palaveeraamassa kollegoiden kanssa, joten käynneillä on myös tutkimuksellinen puolensa.

Tähän saakka tuntuu että etäisyys on yhdistänyt perhettämme ja saanut huomaamaan miten tärkeitä olemme toisillemme. Ikävästä ja pienistä vastoinkäymisistä huolimatta lähteminen ulkomaille tutkimusta tekemään on ollut kaikin puolin hyvä kokemus. Lopuksi vielä kiitokset Tutkijat maailmalle-ohjelmalle ja Walter Ahlströmin säätiölle tämän kaiken mahdollistamisesta!

Posted in Luokittelematon | Tagged , , , , | Leave a comment